Glory oli tullut Pall Mallia pitkin. Suurten, valkoisten puiden kuiske kuutamossa oli kuin toverina hänelle, ja hän hyräili itsekseen kulkiessaan. Hänen reipas mielensä näkyi eilispäivästä lähtien siirtyneen hänen kantapäihinsä, sillä hän astuskeli kevyesti, joskus juostenkin muutamia askeleita. Hän saapui paikalle vallan hengästyneenä juuri suuren kellon lyödessä, ja nähdessään hännystakkiin puetun herran sillan päässä hän seisahtui tyyntyäkseen.
Hänen kätensä oli kuuma ja hiukan kostea, kun Drake puristi sitä ja hänen poskensa punottivat. Yhtäkkiä häntä rupesi hävettämään, että hän oli tullut pyytämään. mitään Drakelta, ja veti esille nenäliinansa kieritellen sitä käsissään. Drake ymmärsi väärin hänen liikutuksensa ja koettaen sitä peittää tarjosi hän käsivartensa sekä talutti Gloryn sillan poikki ja sitten länteen päin vievää tietä myöten pitkin lammikon rantaa.
"Herra Storm on mennyt", sanoi Glory aikoen selittää asiansa.
"Tiedän sen", vastasi Drake.
"Joko se siis on yleisesti tunnettu asia?"
"Hän kirjoitti minulle eilen."
"Minustako hän kirjoitti?"
"Niin."
"Älkää välittäkö siitä mitä hän sanoo."
"En välitäkään, Glory. Minä otaksun sen kuuluvan tuon uskonnollisen miehen egoismiin. Uskonnolliset eivät ylipäänsä luule kenenkään voivan elää siveellistä elämää muista kuin uskonnollisista syistä… Kaiketi hän on neuvonut teitä karttamaan minua?"