"Niin — on."
"Minä en tosiaankaan ymmärrä, millä olen sen ansainnut. Mutta aika osoittakoon, onko hän oikeassa vai väärässä. Minä en ole uskonnollinen, kuten tiedätte, vaikka minusta on kiusallista puhua siitä. Totta puhuen, minusta koko tuo uskonnollinen aate tuntuu äärettömältä egoismilta ja n.s. rakkaus Jumalaan sulalta itserakkaudelta. Mutta teidän täytyy tietysti itse päättää sellaisissa asioissa, Glory."
"Emmekö me nyt vain tuhlaa aikaa?" sanoi Glory. "Minä olen täällä — eikö se kyllin todista minun mielipiteitäni teistä?" Ja sitten hän lisäsi värisevin kuiskauksin: "Minulla on vain puoli tuntia aikaa, portit suljetaan ja minä tahtoisin kysyä neuvoa teiltä. Muistattehan, mitä kerroin teille kirjeessäni?"
Drake taputti Gloryn kättä, joka oli hänen käsivarrellaan, ja sanoi: "Kertokaa minulle, kuinka se tapahtui?" Glory kertoi hänelle kaikki keskeyttäen usein puheensa ja odottaen joka hetki, että Drake huudahtaisi: "Miksi ette antanut korvapuustia tuolle eukolle?" tai että hän rupeaisi nauramaan ja vakuuttamaan, että koko asia ei merkinnyt kerrassaan mitään, Glory vain liioitteli tuota pikku seikkaa. Mutta Drake kuunteli joka sanaa ja Gloryn lopetettua puheensa hän oli hetken aikaa vaiti. Sitten hän virkkoi: "Olen pahoillani — olen kovin pahoillani. Se on tosiaankin ikävä seikka."
Gloryn hermot värähtelivät ja hänen kätensä Draken käsivarrella vapisi.
"Jos te olisitte itse eronnut tuon kohtauksen jälkeen, joka tapahtui johtokunnan huoneessa, olisi asia ollut vallan toinen — minä olisin helposti voinut auttaa teitä."
"Kuinka niin?"
"Olisin mennyt päällikköni luo — hän on monen sairashuoneen päämies — sanoen hänelle: 'Minulla on nuori ystävä, hoitajatar, joka ei ole tyytyväinen nykyiseen paikkaansa'. Asia olisi ollut selvä heti paikalla. Mutta nyt — nyt teillä on tuo musta kirja vastassanne ja taivas tiesi… Joku on selvästi virittänyt ansan teille, Glory, päästäkseen teistä, ja te olette suoraa päätä hypännyt siihen."
Glory oli ällistynyt. "Hän on unohtanut, mitä hän on sanonut minulle ennen", ajatteli hän. Heikolla, soinnuttomalla äänellä hän sitten kysyi:
"Mutta mitä minun nyt pitäisi tehdä?"