"Minä koetan miettiä."
He kävelivät muutamia askeleita äänettöminä. "Hän miettii sitä", ajatteli Glory.
Drake seisahtui ikäänkuin olisi keksinyt uuden suunnitelman.
"Kerroitteko heille, miksi viivyitte silloin ulkona?"
"En", vastasi Glory samalla heikolla äänellä.
"Mutta miksi ette kertonut? Siinä on hiukan toivoa. Kappalainen oli teidän ystävänne — teidän ainoa ystävänne Lontoossa, niin he ainakin otaksuvat. Tämä on epäilemättä lieventävä asianhaara, joka —"
"Mutta minä en voi —"
"Minä kyllä ymmärrän kuinka vaikeata on selittää — pyydän anteeksi — ja jos minä voin sen tehdä teidän puolestanne —"
"Ei, sitä en salli", sanoi Glory. Hänen huulensa olivat puristuneet lujasti kiinni ja hänen hengityksensä oli lyhyttä, hermostunutta.
"On niin sääli sallia sairashuoneiden sulkea ovensa teiltä. Sairaanhoito on hyvä toimi, Glory — ja se on myöskin muodissa nyt. Se on tosi naisen työtä ja —"