John oli palannut ikkunan luo ja katseli ulos katse tyhjyyttä kuvastaen.
"Mutta kaikki tämä on ulkopuolella minun tehtäväni nyt", sanoi piispa. "Onko teillä jotain valitettavaa?"
"Ei mitään."
"Oletteko tyytyväinen elämään tässä talossa, tämän yhdistyksen lakien ja sääntöjen alaisena ja kuuliaisena sen johtajalle?"
"Olen."
"Se riittää."
Piispa oli lähtemäisillään kopista, kun hän huomasi lyijykynäkirjoituksen seinällä. Siinä oli: "Marraskuun 9:s päivä — lordi majorin päivä", ja sen alle oli vedetty viivoja, jommoisia vanki piirtää laskiessaan jotain.
"Mitä tuo päivämäärä tarkoittaa?" sanoi piispa.
John oli vaiti, mutta isä vastasi hymyillen: "Sinä päivänä hän vannoi valansa, herra piispa. Hän odottaa niin hartaasti sitä aikaa, jolloin hän saa omistaa elämänsä kokonaan Jumalalle, että hän laskee noviisiaikansa päivät, mikä osaltaan sekin todistaa hänen todellista kutsumustaan."
Portailla seisahtui isä taas sanoen: "Kuunnelkaa!"