Glory tointui taas ja nauroi. Hänen äänessään oli hopean helke, ja Draken mielestä hänen hymyssään oli omituinen tenhovoima. He jatkoivat kulkuaan.
"Puhuaksemme tästä illasta — teillä on ollut suuri menestys, tietysti."
"Miksi niin: tietysti?"
"Siksi, että minä aina tiesin, että teidän täytyi onnistua."
Glory oli ylpeä ja onnellinen. Drake kävi äkkiä vakavaksi ja juhlalliseksi.
"Mutta tuommoinen sali päivällisen jälkeen ei ole sopiva esiintymispaikka teidän kyvyllenne. Kuulijat eivät ole oikeassa paikassa eivätkä oikeassa mielentilassa. Vieraita ja kuulijoita — velvollisuudet joutuvat ristiriitaan, paitsi sitä on taide oikeastaan tuntematonta maata tällaisille ihmisille."
"He olivat kumminkin ystävällisiä minulle", sanoi Glory.
"Niin olivat — tänään. Viimeinen uutuus, olipa se sitten ihminen tai apina tai —"
Glory nauroi taas ja liiteli Draken vieressä aivan kuin jalat tuskin olisivat koskettaneet maahan.
"Mikä teitä vaivaa?"