"Ei mikään. Minä vain ajattelin kuinka kohtelias te olitte minulle." Sitten he taas katsoivat toisiinsa ja nauroivat.
Tähtien vienompi valo hävisi kuun kirkkaaseen loistoon. Lintunen synkässä puistossa oli erehtynyt, se luuli kuunvaloa päivän koitoksi ja alkoi visertää. Westminsterin kello löi yksitoista, ja ympäröiviltä kaduilta kuului kumea liikkeen jyrinä.
"Kuinka ihanaa!" sanoi Glory. "On vaikea ymmärtää, että tämä on sama Lontoo, joka on niin täynnä kasinoja, klubeja ja… luostareita."
"Mitä tyttönen, semmoinen kuin te, voi tietää sellaisista paikoista?"
Glory oli päästänyt Draken käsivarren ja katseli nyt parvekkeen yli. Ääniä kuului punertavien akkunoiden takaa. Soololaulaja alkoi taas laulaa. Hänen toinen balladinsa oli "Erlkönig" —
"Du liebes Kind, komm' geh' mit mir! Gar schöne Spiele spiel' ich mit dir."
"Onko kuulunut mitään uutisia John Stormista?" kysyi Drake.
"En ainakaan minä tiedä mistään."
"Tahtoisittekohan te, että hän palaisi takaisin nyt?"
"Niin, tahtoisinkohan?"