"Erreicht den Hof mit Müh und Noth In seinen Armen das Kind war todt."
"Hyvää yötä", kuiskasi Glory ja pakeni huoneeseen. Ruokasalin valkeat paloivat himmeästi, ja uunin reunalla oli hänelle saapunut sähkösanoma. Se oli Seftonilta ja sisälsi seuraavat sanat: "Tekijä saapunut Lontooseen tänään. Läsnä harjoituksessa maanantaina. Tulkaa varmaan silloin."
Maailma veti häntä taas luokseen, mielikuvituksen Gloria houkutteli häntä loiston ja menestyksen lupauksilla. Mutta Glory hiipi ylös portaita omaan huoneeseensa kulkien salin ohi varpaillaan. "Ei tänä iltana", ajatteli hän. "Minä en voi näyttää kasvojani tänä iltana."
Hänen makuuhuoneensa uunissa oli tuli sammumaisillaan, ja hänen iltapukunsa oli asetettu tuolille tulen eteen. Mutta hän pani tuon puvun pois laatikkoon ja otti kirstusta sängyn alta aivan toisenlaisen puvun. Se oli sairaanhoitajattarien ulkopuku, jonka hän oli hankkinut sairashuoneessa ollessaan. Hän piteli sitä hetkisen hyppysillään ja katseli sitä, mutta sitten hän pani sen huoahtaen takaisin kirstuun.
"Gloria, oletko sinä siellä?" kuului Rosan ääni portailta, ja Draken iloinen ääni huusi: "Eikö meidän satakielemme tule alas visertämään muutamia säveleitä, ennenkuin minä lähden pois?"
"Liian myöhäistä! Olen juuri menemäisilläni nukkumaan. Hyvää yötä!" vastasi Glory. Sitten hän sytytti kynttilän ja istuutui kirjoittamaan kirjettä:
"Siitä ei tule mitään, rakas John, minä en voi! Minun astumiseni pyhään työhön olisi juuri samanlaista kuin väärien rahojen laskeminen uhriarkkuun! Eipä siltä, etten ihailisi tuota työtä ja rakastaisi sitä ja jumaloisi sitä. Se on jalointa työtä koko maailmassa, ja viime viikolla luulin, että voisin pitää kaikkea muuta tyhjänä sen rinnalla muistaessani vain, että rakastan sinua enkä välitä mistään muusta. Mutta nyt minä tiedän, että tuo kaikki oli vain turhaa, haihtuvaa tunnelmaa, ja että sinun työsi tuntuu minusta vastenmieliseltä aivan niinkuin sairashuone tuntui minusta vastenmieliseltä aikaisin aamulla, kun osastoja puhdistettiin ja haavoja sidottiin eikä kukkia vielä oltu aseteltu huoneisiin.
"Voi, anna anteeksi, anna minulle anteeksi! Mutta jos minun pitää tulla kelvolliseksi jakamaan sinun työtäsi, niin se ei voi tapahtua täällä Lontoossa. Tuo vanha käärme, jota perkeleeksi sanotaan, tulisi varmaan kiusaamaan minua liiaksi täällä. Minä en voisi elää Lontoon näkyvissä ja Lontoon kuuluvilla sitä elämää, jota sinä elät. Lontoo vetäisi minut takaisin. Minusta tuntuu kuin Lontoo olisi aikaisempi rakastettu, jota minun nyt täytyy paeta. Onko se mahdollista? Voisimmeko me mennä jonnekin muualle? Se on vallan järjetön pyyntö, kyllä ymmärrän sen. Sano että sinä et voi siihen suostua. Sano jyrkästi, niin — se olisi oikein minulle."
New Inn'in paksu vahti huusi, että puoliyö oli tullut, kun Glory hiipi viemään kirjettään postilaatikkoon. Se putosi sinne kolahtaen, ja Glory hiipi takaisin kuin rikoksellinen.