"No niin, minä olen seurannut teidän neuvoanne, ja nyt tulee naisen käsi johtamaan tuota työtä."
"Se on tietysti oleva oikea käsi, muista se."
"Se on oikea käsi."
"Oh, sehän on suurenmoista", ja taas hänen silmänsä välähtivät veitikkamaisesti. "Minä muuten ajattelin, että nyt ehkä oli kysymys vasemmasta kädestä, johon sinulla kenties oli aikomus kiinnittää vihkimäsormus!" Ja sitten hän alkoi nauraa sydämen pohjasta.
"Kuinka te arvasitte, täti?" sanoi John hämmästyneen näköisenä.
"No, sehän nyt muka on vaikeaa! Rakkautta ja yskää ei voi salata. Ja nainen muka ei voisi nähdä, mikä sinulla on mielessä! Mutta", ja hän napsahutti molemmilla käsillään pöytään, "kuka hän on?"
"Arvatkaa."
"Eihän vain joku noista 'sisarista' — eihän toki?" tiedusteli rouva Callender epäröiden.
"Ei!" kuului vakuuttava vastaus.
"Joku toinen imeläsuu sitten, — semmoisiahan ne ovat kaikki nykyaikaan."