Gloryn teki taas mieli itse syöksyä tuon kurjan roskajoukon keskelle, mutta hän vain vaipui polvilleen ikkunan luo rouva Callenderin kanssa ja katseli noita alhaalla näkyviä lukemattomia kasvoja ja heidän pahoja silmäyksiään sekä suun ympärillä näkyvää julmaa ilmettä.
"Voi, voi, kun täytyy olla vain nainen!" mutisi hän.
"Jaa-ah tyttöseni, kyllä moni meistä on sillä tavalla huokaillut", sanoi rouva Callender.
Glory ei virkkanut muuta heidän ollessaan polvillaan ikkunan luona ja puristaessaan toistensa käsiä, mutta kyyneleet, joita avuttomuuden tunne oli nostanut hänen silmiinsä, kuivuivat, ja niitten sijaan ilmestyi suuren päätöksen loiste. Hän tiesi hetkensä tulleen vihdoinkin — hän tiesi, että tämä ennusti loppua.
Teatterit tyhjenivät juuri, ja vaunuja vyöryi pitkin Strandia. Glory näki oman nimensä omnibussissa ja kuvansa uutisrakennusten ympärillä olevissa aitauksissa ja tunsi pistävää tuskaa. Mutta hän oli nyt kuumeentapaisessa kiihkossa ja tuska haihtui pian.
Saapuessaan kotiin hän sai taas kirjeen Drakelta. Se sisälsi:
"Minä ymmärrän, rakas Glory, vallan hyvin, kuinka täysi oikeus teillä on vaieta kokonaan. Mutta näyttääkseni teille, kuinka syvästi minä kadun, koetan tehdä kaiken voitavani silloisen käytökseni hyvittämiseksi, se kun oli todellakin omiaan loukkaamaan ja kiusaamaan teitä. Te saatatte minut ikuiseen kiitollisuudenvelkaan, jos suostutte rupeamaan vaimokseni. Me olisimme ystäviä, Glory, samalla kertaa kuin rakastaisimme toisiamme, ja kun tämä aika on kuuluisa etevistä ja ihanista naisista, olisi minun suuri ylpeyteni se, että minun vaimoni ennen kaikkea on nerokas nainen. Ei mikään saisi häiritä teidän kykynne kehitystä, ja jos seuraelämän velvollisuudet joutuisivat ristiriitaan sen kanssa, saisivat ne, ettekä te, kärsiä. Muutoin en voi tarjota teille muuta kuin — siitä minun on kiittäminen hyvää isääni — ne edut, joita rikkaus tuottaa. Mutta kaikkia niitä iloja, joita sen avulla saattaa hankkia, voitte nauttia täysin määrin, ja jos haluatte työskennellä hyväntekeväisyysyrityksissä, on teillä siihen erinomainen tilaisuus. Tämän lisäksi voin ainoastaan tarjota teille koko sydämeni kiintymyksen ja hellyyden, ja jään levottomana odottamaan vastaustanne."
Gloryn lukiessa kirjettä vavahtelivat hänen silmäluomensa omituisesti, mutta hän pani sen pois tyynesti. Tuohon kirjeeseen oli kuitenkin vaikea vastata, ja hän koetti useampaan kertaan jotain kirjoittaa, mutta ei ollut tyytyväinen mihinkään. Vastaukseen tuli aina jotain teennäistä, joka teki hänet levottomaksi ja hävetti.
"Muistaessani, kuinka hyvä te olette ollut minulle alusta alkaen, voisin itkeä, kun minun täytyy teille näin vastata. Mutta minä en voi sille mitään — ei, en voi! Älkää pitäkö minua kiittämättömänä ja älkää luulko, että olen mistään loukkaantunut. Minä vaan en voi täyttää pyyntöänne — se on ihan, ihan mahdotonta. Voi, jos te tietäisitte, mitä minulle merkitsee se, että minun täytyy luopua kaikesta elämänilosta ja riistää kaikki nämä ruusut hiuksistani, niin uskoisitte varmaan, että minä vihdoin viimeinkin kuuntelen korkeampaa käskyä enkä vain maallisen arvon ja suuruuden houkuttelua. Niin on nyt laita. Nainen leikkiköön sydämensä kanssa niin kauan kuin se, jota hän rakastaa, on onnellinen ja tyytyväinen, mutta jos mies, jota hän rakastaa, joutuu julman maailman poljettavaksi, silloin ei enää leikki suju… Niin, minun täytyy mennä hänen luokseen, jos minnekään menen. Paitsi sitä te voitte kyllä tulla toimeen ilman minua, mutta hän ei voi. Jos te olisitte nainen, voisitte ymmärtää kaiken tämän. Mutta olettehan te niin jalo ja uskollinen ja tosi, ja kun katson teidän kirjettänne sekä muistan, kuinka usein te olette puolustanut sortunutta miestä, värähtelee sydämeni ja silmäni käyvät himmeiksi kyynelistä, ja minä ymmärrän millainen englantilainen gentleman on."
* * * * *