Kirjoitettuaan tämän kirjeen Glory meni makuuhuoneeseensa ja puuhaili siellä tunnin verran laitellen kääröihin vaatteita ja koristeita sekä kirjoittaen kääröihin osoitteita. Yksinkertaisemmat puvut hän osoitti Anna-tädille, erään turkkiviitan täti Rakelille, oopperatakin Rosalle ja koko joukon alusvaatteita Liisalle. Kaikki jalokivet ja melkein kaikki hopeakoristeet toalettipöydältä hän asetti yhteen kääröön, jonka osoitteessa oli kaikkien noiden tavarain antajan nimi — Sir Francis Drake.
St. Clement of the Danesin kello löi juuri kaksitoista, kun tuo kaikki oli lopetettu ja Glory seisahtui hetkiseksi kysyen itseltään: "Olenko unohtanut mitään?" Samassa kuului tohvelien sipsutusta portailla ja joku koputti ovelle.
"Minä tässä vain olen, neiti. Enkö voi palvella teitä millään?"
Glory avasi oven ja näki Liisan puoleksi puettuna ja silmät itkusta punaisina.
"Et, Liisa, kiitos, kiitos vain! Mutta miksi sinä et nuku?"
"En voinut nukkua, neiti, vaikka mikä olisi ollut", sanoi Liisa. Ja sitten hän lisäsi katsellen huoneeseen: "Mutta aiotteko matkustaa jonnekin, neiti Gloria?"
"Ehkä."
"Sitä minä arvelinkin — kuulin sinne alas, kuinka te puuhasitte."
"En lähde kauas — vähän matkan päähän vain. Mutta mene nyt nukkumaan. Hyvää yötä!"
"Hyvää yötä, neiti". Ja Liisa läksi viivytellen alakertaan.