"No?"
"Nyt kaikki häntä moittivat ja ivaavat ja loukkaavat."
"No niin?"
"Minä tahdon nyt vihdoinkin tulla hänen vaimokseen, jos se suinkin käy päinsä — jos arvelette, että se on mahdollista."
"Mutta sanoittehan, että hän on kuoleva mies!"
"Siksipä juuri! Kun hän taas tulee tuntoihinsa, ajattelee hän juuri niinkuin tekin, että hänen elämänsä on mennyt hukkaan, ja silloin minä soisin jonkun seisovan hänen vieressään sanomassa: 'se ei ole mennyt hukkaan, se on vasta alkamassa. Se on sinapinsiemen, jonka täytyy kuolla, mutta se elää ihmiskunnan sydämessä aina ja ikuisesti ja minä tahtoisin mieluummin omistaa sinun solvaistun, sorretun nimesi, kuin kaiken maailman kunnian'."
Kyyneleet valuivat pitkin vanhan miehen poskia, eikä hän muutamaan minuuttiin yrittänytkään puhua. Sitten hän sanoi:
"Teidän ehdotuksenne on aivan mahdollinen. Kirkollinen vihkiminen ilman kuulutusta käy päinsä, mutta valmistukset vievät hiukan aikaa. Minun täytyy käydä piispan puheilla. Illempana tulen Johnin luo ja tuon lupakirjan mukanani. Puhukaa te sillävälin jollekin papille ja laittakaa kaikki mahdollisimman valmiiksi."
Hän saattoi Gloryn ovelle, pitkän käytävän päähän, ja siellä hän suuteli tytön otsaa sanoen:
"Minä olen jo kauan tietänyt, että nainen voi olla uljas, mutta te, lapseni, olette opettanut muutakin minulle tänä aamuna. Usein on Johnin rakkaus teihin ollut minun mielestäni suorastaan hulluuden rajalla. Hän oli valmis luopumaan kaikesta sen tähden — aivan kaikesta! Hän oli oikeassa! Sellainen rakkaus kuin teidän on helmien helmi, ja se, joka sen saavuttaa, on ruhtinaitten ruhtinas!"