Lordi Robertin monokkeli oli pudonnut hänen silmästään ja hän nauroi vetelään tapaansa.
"Mitä sinä naurat? Nämä naiset ovat ainakin luonnollisia, ja se on jotain se!"
Masurkka oli juuri lopussa ja tanssijat alkoivat ryhmittyä sinne tänne.
"Robert, sano minulle, kuka tuo tyttö on tuolla — tuo, joka katsoo tänne? Onko se sinun ystäväsi?"
Lordi Robert pani monokkelinsa kuntoon.
"Tuo kaunis tumma tyttökö, jolla on posket kuin posliininukella?"
"Niin, hän, ja tuo pitempi hänen vieressään — tukkaa, silmiä, rintaa vain. Hän katsoo tänne nyt. Minä olen nähnyt tuon tytön ennen jossakin. Missä ihmeessä minä olen hänet nähnyt? Katso nyt häntä — mitä eloa joka liikkeessä! Tanssi on lopussa, mutta hänen jalkansa eivät pysy hiljaa."
"Kyllä — kyllä näen. Mutta salli nyt minun esittää! sinut ensin emännille ja tohtoreille, niin sitten —"
"Nyt tiedän — nyt tiedän, missä olen nähnyt hänet! Joudu, Robert — joudu!"
Lordi Robert nauroi taas väsähtäneesti. Hänestä se oli hyvin huvittavaa.