"Säälittää minua kumminkin!"
"Säälittää?"
"Niin kai on, että lipunkantajan aina täytyy sortua. Mutta täytyyhän jonkun ruveta lipunkantajaksikin."
Glory tunsi kyynelten taas tunkeutuvan silmiin.
"On niin sääli, että minun täytyy mennä pois ennen sinua, Glory."
Glory pudisti päätään estääkseen kyyneleitä vuotamasta ja vastasi sitten iloisesti:
"Oh, kaikki on niinkuin pitääkin olla. Minun täytyy saada hiukan aikaa ajatellakseni kaikkea tuota, ymmärräthän, ja sitten — sitten minä tulen sinun luoksesi aivan niinkuin me illalla panemme maata herätäksemme aamulla."
Sitten John vaipui vuoteelle huoahtaen ja sanoi:
"Olkoonpa miten oli, ainakin minä kuolen onnellisena."