"Minun? No, melko hyvin, kylläkin."
"Onko työ mieleistäsi?"
"Kyllä — no — ehk'ei juuri mieluista, enhän sitä odottanutkaan; mutta ei ole hätääkään sentään."
Heidän oli vaikeneminen, sillä tavarasuojamassa nousi hälinä tavallista äänekkäämmäksi — jotkut maamiehet torailivat punnitsijan kanssa.
"Entäs Thora?" virkkoi Magnus hetkisen kuluttua.
"Thora? Hm, menetteleepähän kyllä, luullakseni. Niin, kyllähän Thora hyvin jaksaa."
"Äiti sanoo hänen käyneen kalpeaksi."
"Hänenkö? Kalpeaksi? Enpä ole huomannut. Kenties sentään: ilmatkin käyvät kylmemmiksi."
Syntyi tukala pysähdys puhelussa, ja Oskar kuuli tuomiokirkon urkujen alkavan pauhata hänen oman motettinsa alkusäveliä.
"Helga kuuluu tulleen kotiin", tokaisi Magnus.