"Tahtoisit peräytyä pääsiäiseen, hä?" tiedusti johtaja.
"En, vaan jouduttaa häät jouluksi", ja Oskar selitteli syynsä. Thora näytti kalpealta — jokainen vakuutti sitä — hän tarvitsi ilmanalan muutosta — Oskar halusi ottaa hänet Englantiin, kenties Ranskaan ja Italiaankin asti. Kevätkuukaudet saattoivat he viipyä ulkomailla tullakseen alkukesästä takaisin, suurkäräjäin aloittaessa istuntonsa, ja siksi ehtisi Thora hyvin tervehtyä ja hän itse vakaantua ryhtymään tosi työhön.
"Mutta jouluksi, hyvänen aika!" kummasteli täti Margret, "tuskinhan ennättää kolmasti kuuluttaa! Entäs Thoran hääpuku?"
Mutta Thora itse oli ihastuksissaan, ja täti Margretin inttelyt vaiennettiin.
"Olkoot siis jouluna", myönsi johtaja, ja silloin Thora kirkaisi ilosta. Helgan silmät olivat nopein katsein vilkaisseet toisesta toiseen, kasvojen kalvetessa yhä enemmän; hän nousi äkkiä seisaalleen ja huudahti:
"Ja nyt tanssikaamme onnellisen tapahtuman kunniaksi!"
"Ei, ei, ei", esteli Oskar.
"Tanssitaan", vaati Helga, istuutui pianon ääreen ja alkoi kiihkeästi soittaa vilkasta tanssisäveltä. "Tanssita sinä häntä, Thora", hän huusi, kamala loiste silmissään.
Thora tarttui Oskariin ja veti hänet seisaalleen, naurusuin sanoen:
"Miks'emme, Oskar?"
Tuolit ja pöydät työnnettiin syrjään, johtaja pistäysi tupakalle, ja Oskar ja Thora tanssivat, Helgan soittaessa äänekkäästi naurahdellen ja heille tuon tuostakin huudellen.