"Minuun? Oi, tuo hänet! Tuo hänet! En voi odottaa hetkeäkään kauempaa."
Anna meni lapsenkamariin ja ilmoitti täti Margretille, että Thora oli hereillä ja kärsimättömästi pyyteli lasta nähdäkseen.
"Mutta hän tahtoo ottaa sen", empi täti Margret.
"Luota häneen siinä, jos hän on äiti", vakuutti Anna.
"Onko se vaaratonta? Onko hän täydellisesti entisellään?"
"Uskaltaa täytyy", arveli Anna.
Täti Margret otti käsivarrelleen lapsen pitkine vaatteineen ja maitopullo rinnalla, kantoi sen Thoran huoneeseen, kumartui vuoteen yli ja sanoi: "Tuossa! Katsohan tuota nyt!"
"Anna minulle, anna minulle", huusi Thora, ojentaen vapisevat, valkeat käsivartensa.
"Varovasti sitten, varovasti", muistutteli täti Margret.
Ei tarvinnut peljätä. Thora siirsi lapsen rinnalleen sillä vapaalla ja rohkealla, mutta hellällä kosketuksella jonka luonto suo kaikenlaatuisille äideille.