"Olette saaneet lapsen siitä hyvästä, vai mitä?" sanoi Thora ja katseli rinnallaan makaavaa aarretta, kuin olisi tuonut heille koko maailman rikkauden. Yht'äkkiä hän kirkaisi: "Voi, voi! Katsokaa! Katsokaa!"
Huoneen toisessa päässä värjöttelevä täti Margret oli pyörtyä Thoran äkilliseen huutoon.
"Mitä nyt?" hän parahti.
"Lapsi on avannut silmänsä", ilmoitti Thora.
Täti Margret lysähti tuolille hengähtämään.
"Ne ovat siniset kuin minunkin. Oskarin ovat ruskeat. Ja Helgan — hänen ovat harmaat. Mutta kenties lasten silmät vaihtavat väriään! Vaihtavatko lasten silmät väriään, Anna?"
"Sitäkin sattuu", selitti Anna. "Sinisistä silmistä toisinaan tulee ruskeat —"
"Ei koskaan harmaat?"
"Ei minun tietääkseni", vahvisti Anna.
"Olen niin iloissani siitä, että lapsi on minun näköiseni"! virkkoi Thora ja tuijotteli lapseen ihmettelyn ja rakkauden katsein. Sitten hänen viehkeä itsekkyytensä kääntyi toisaalle, ja hän sanoi: