"Äiti, eikö Oskar mielestäsi jo ole nukkunut kyllin kauan?"
"Tohtori Olsen määräsi hänet nukkumaan huomisaamuun", vastasi Anna.
"Mutta etkö voisi herättää häntä pikku hetkeksi — hetkiseksi vain — jotta tulisi katsomaan meitä tällaisina kuin nyt olemme, lapsonen ja minä — olisiko siitä hänelle paljon haittaa?"
"Ei, vaan sinulle kyllä; sinä kiihtyisit liiaksi, ja silloinpa tässä minä joutuisin aika pulaan, totisesti!"
"Oi en, minä pysyn aivan tyynenä — lupaan pysyi tyynenä. Ja Oskar voi tulla yönutussaan ja palata sitten takaisin nukkumaan. Kutsukaa hänet — kutsukaa — pyydän — Anna, täti Margret — äiti!"
He eivät kyenneet rukoilevaa ääntä vastustelemaan, ja Anna meni Oskarin huoneeseen. Oskar oli hereillä.
"Miten hän nyt jaksaa?" hän kysyi.
"On vielä heikonlainen, mutta vahvistuu joka tunti", vastasi Anna.
"Entä lapsi?"
"Hän sai sen mukaansa vuoteeseen ja soisi sinun tulevan heitä katsomaan."