Kun lapsi oli tuuditettu uneen, niin he joutuivat keskusteluun sen nimestä. Oskar puolusti "Thoraa", mutta Thora itse pani vastaan — se oli hänen oma nimensä, nimi, jolla Oskar hänet tunsi, ja sen vuoksi hän ei voinut sitä lapsensakaan kanssa jakaa.
"No mitä sanoisit Elinistä?" esitti Oskar.
"Sepä kaunis nimi! Anna, täti Margret, kuulkaahan! Sano se vielä,
Oskar."
"Elin."
"Eikö se kuulosta viehättävältä Oskarin lausumana?"
Ja niin päätettiin enemmittä miettimisittä panna nimeksi Elin, ja sitten tuli kysymys kummeista. Thora kannatti Magnusta ("Magnus parkaa") ja Oskar suostui. Mutta kun Oskar vuorostaan nimitti Helgan, niin katosi päivänpaiste Thoran kasvoilta, jolloin Anna loi Oskariin nopean katseen ja alkoi rykiä.
"Taikka Magnus kummi-isäksi ja täti Margret kummiäidiksi", paransi
Oskar, ja niin sovittiin.
"Ja vietämme ristiäiset tänään", virkkoi Thora.
"Tänään?" huudahti Anna. "Eihän, Thora, lasta milloinkaan kasteta samana päivänä, kuin syntyy, paitsi jos on kuolemaisillaan."
Nyt oli täti Margretin vuoro meluta, ja melun hän sai aikaan herättämällä lapsen äkkiä noustessaan ja kiivaasti vaatiessaan, että Oskarin oli mentävä matkaansa ja jätettävä Thora lepäämään.