"Ei se mitään ole. Tekeväthän naiset nykyaikanakin samaten."
Ja sitten he taas nauroivat, vaikka epäiltävän rattoisasti, ja läksivät taaskin laukkaan.
"Olen ilkiö", ajatteli Oskar. "Ja niin pahasti kuin olenkin Thoraa loukannut, niin on Helgalle tekemäni vääryys vieläkin kauheampi. Hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia, toiveita, tulevaisuutta. Hänen täytyy lähteä Tanskaan takaisin, ja minun on pitkitettävä velvollisuuteni uralla. Mutta miks'emme ensin viettäisi yhtä onnen päivää? Yhtä ilon päivää, ennenkuin unelma on mennyttä?"
He seisahtuivat tien vieressä kaartelevan joen rantaan hevosiaan juottamaan, riisuen viittansa ja sitoen ne satulain taakse mytyksi, sillä täydellä terällä paistava aurinko oli lämmittänyt ilman.
"Kumma piirre noissa patriarkoissa oli", virkkoi Oskar.
"No mikä?" kysäisi Helga.
"Aivan ilmeisesti he pitivät mahdollisena, että mies rakastaa useampaa kuin yhtä naista."
"Ja eikö hän voi?" kysyi Helga.
"Minä kysyn sinulta", sanoi Oskar, "eikö mies voi rakastaa useampaa kuin yhtä naista?"
"Miksikä ei! Eikö meitä kaikkia käsketä rakastamaan toinen toistamme?" nauroi Helga, ja sitten Oskar nosti hänet syliinsä ja heilautti takaisin satulaan, ja he läksivät uudestaan taipaleelle.