"En minä sinua moiti, äiti", sanoi Magnus, "mutta jos", hän lisäsi, ja sanat tulivat kiristyneiden hampaiden raosta, "jos tässä katalassa maassa olisi laki rankaisemassa Oskarin kaltaisia miehiä, niin olisin ensimmäinen sitä käyttämään niin totta kuin elän."
He olivat lähdössä ulos talosta, kun ovelle astui kolme miestä — ruununvouti ja kaksi vierasta.
"Hyvää iltaa, Anna-rouva", lausui ruununvouti. "Nämä herrat ovat virkamiehiä Kööpenhaminasta, juuri saapuneita 'Lauralla'. He haluavat tärkeässä asiassa tavata kuvernööriä, ja arvelin teidän ehkä tietävän sanoa, milloin hän palaa Thingvelliristä."
"En osaa sanoa, en tiedä, olen kovassa kiireessä", hätäili Anna.
"Tämä nuori mies", selitti ruununvouti muukalaisille, "on kuvernöörin vanhempi poika, ja jos tahtoisitte puhutella häntä —"
"Kyllä", vastasivat miehet.
"Onko asia niin tärkeä? Poikani on lähdössä ulos kanssani. Eikö sitä voida jättää huomiseen?" puheli Anna.
"Käykäähän edellä, äiti. Minä seuraan pian perässä", esitti Magnus, ja Annan rientäessä kadulle Magnus vei vieraat kuvernöörin virkahuoneeseen. Toinen miehistä otti povitaskustaan paperin ja sanoi:
"Luonnollisesti tunnette isänne käsialan?"
"Tunnen", vastasi Magnus.