"On nytkin — yläkerrassa juuri paraikaa."
"Oi, Jumalan kiitos —"
"Älä puhu, jottei tyttö raukka kuule. Äläkä myöskään ole hänelle vihoissasi, ja jos toit ruununvoudin noutamaan häntä takaisin —"
"Minäkö toin ruununvoudin? Mitä hullutuksia lateletkaan?"
"No emmekö siis voikin antaa hänen viipyä hiukan kauemmin? Joka päivä ei hänellä sitä tilaisuutta —"
"Viipyköön minun puolestani koko yönkin, Margret."
"Se on mahdotonta, johtaja on niin säikäyksissään. Ja kuvernööri sitten —"
"Totta sanot", myönsi Anna,
"Mutta hän voi huoletta viipyä lapsensa luona vielä tunnin, vai mitä?" esitti täti Margret.
"No tunnin ehkä vielä", arveli Anna.