"Onko kenenkään mieleen juolahtanut pistäytyä uudelleen hallitustaloon?" kysyi ruununvouti.
"Minä menin sinne ensin", vastasi Magnus.
"Ja järvelle?"
"Siellä käväisin sitten."
"Entäs laiturille?"
"Lähdin laiturillekin. Mutta en usko Thoran lopettaneen itseään", selitti Magnus.
"Sitten hän on jo nääntynyt kuoliaaksi, ja yhdentekevää on siis kaikki", virkahti Anna.
"Hän on vielä sukkasillaan — katsokaahan", huomautti täti Margret, näyttäen Thoran yläkertaan jättämiä lapikkaita, ja hän kyyristyi suutelemaan niitä ja puhkesi itkuun.
"Yksi mahdollisuus on jälellä — hän on saattanut yrittää seurata miestään", sanoi Magnus.
"Niin kauas, ja hevosetta?" epäili ruununvouti.