"No mitä siis olet tehnyt? Jos et ole sitä tehnyt, niin mitä olet tehnyt?"
"Sillä Thora ei ole sinua milloinkaan rakastanut — ei milloinkaan — vaikka minua surettaa se sanoa — suuresti surettaa. —"
"Hiiteen surkusi!" murahti Magnus.
"Ja hiiteen hävyttömyytesi!" huudahti Oskar. "Ja jollet tahdo totuutta kuulla surkutellen sanottuna, niin kuule se uhallakin — Thoran kihlaaminen sinulle ei ole muuta kuin hänen isänsä ja meidän isämme välillä tehty kurja kauppasopimus, jolla hänet on ostettu ja myyty kuin orja."
Isku osui kohdalleen; Magnus tunsi sen todeksi; hän yritti puhua, mutta ei ensimältä kyennyt. Vihdoin änkytti hän:
"Siitä en mitään tiedä. Tiedän vain sen, että olin menossa naimisiin Thoran kanssa ja että kihlauksemme aiottiin vahvistaa kahden päivän kuluttua."
Silloin Thora virkahti hermostuneesti, väräjävin huulin ja äänin: "Ei syy ole kokonaan minun, Magnus — tiedät sen. Muut järjestivät koko asian, eikä minulla ollut siinä mitään sanansijaa. Minulta ei kertaakaan kysytty — ei pyydetty."
"Mutta minä pyysin sinua itse, Thora."
"Kaikki oli silloin jo sovittu ja järjestetty, Magnus."
"Mutta jos olisit ilmaissut minulle edes silloin, Thora — jos olisit sanonut, ettet sitä halunnut — ettet voinut minusta välittää —"