Toiset eivät vieläkään saaneet sanoiksi; sen vuoksi hän kääntyi Thoraan ja jatkoi: "Isäsi aikoo saada naimasopimuksen kirjoitetuksi meidän paluuseemme — voitko pyytää häntä hävittämään sen?"
Thora ei vastannut.
"Sinä et voi — tiedän, ettet voi — isäsi ei milloinkaan sitä antaisi anteeksi — ei milloinkaan."
Sitten hän kääntyi Oskariin. "Isällä on suunnitelmia liikekumppanuudesta — voitko toteuttaa ne, jos minä peräydyn? — Et? Onko mahdotonta?"
Oskar ei äännähtänyt, ja hetkisen kuluttua lausui Magnus: "Sittenpä kait on minun ensimmäisenä ryhtyminen asiaan. Mutta ehkä niin on sula kohtuuskin, koska meistä minun täytyy väistyä."
"Älä sano sitä, Magnus", huudahti Thora.
"Miksikä en? Parempi hapan totuus kuin makea valhe, Thora."
Thora loi katseensa maahan; Oskar kääntyi syrjin; he kuulivat Magnuksen askeleet kivikossa, ikäänkuin olisi hän ollut poistumassa, mutta eivät uskaltaneet katsoa, jotteivät olisi sattuneet näkemään hänen kasvojaan. Tuokion kuluttua hän seisahtui ja puhui taas:
"Ollessani tulossa alas vuoristosta uskoin meidän menevän kotiin yhdessä — kaikki sinne yhdessä — mutta parempi lienee, ettemme niin tee. Sitä paitsi, jos minun täytyy ensimmäisenä ryhtyä käsiksi asiaan, niin minulla on työni, jota miettiäkseni minun on oltava yksinäni."
"Mitä aiot tehdä?" kysyi Oskar.