"Lupasit minulle jotakin, jos möisin sinulle muutamia sävellyksiäni, jotka ovat haudattuina Islannissa."
"Ja sinä vastasit mieluummin kuolevasi maantien ojaan."
"Vieläkö nyt olisit halukas saamaan ne haltuusi?"
"Ka miksipä en? Isäni on nyt ministeri — ei liene mitään estettä."
"Ja olisitko valmis maksamaan minulle rahat heti?"
"Tietysti, heti kun allekirjoitat tarpeellisen valtuutuksen."
"Olen valmis sen tekemään paikalla", lausui Oskar samalla väräjävällä äänellä.
Kymmenen minuutin perästä oli kauppa sovittu ja Oskar asetteli lompakkoonsa seteleitä, jotka hänelle luettiin Finsenin laskuun peliluolan rahastosta. Hänen kätensä tutisivat, huulensa nytkähtelivät ja kasvonsa olivat kalmankalpeat.
"Siis sinuunkin on kuume lopulta tarttunut, veikkonen", nauroi Finsen. "Ja mitä et ennen suostunut tekemään täyttääksesi vatsasi vaatimuksia, sen nyt teet syöttääksesi onneasi."
"Aivan niin, syöttääkseni onneani", vastasi Oskar.