"Mutta rahani ovat", lausui Oskar, jonka jälkeen liikkeenhoitaja nauroi, pisti käsivartensa Oskarin kainaloon, käveli hänen kanssaan baccarat-huonetta kohti, kuiskaillen:
"Herra Stephensson, sanoinhan teille, että olitte meille haluttu pankinpitäjä. Peli luistaa mainiosti, kun te istutte tuolissa. Tänä iltana täällä on muutamia herrasmiehiä, jotka pelaisivat reimasti, jos heillä vain olisi oikeata yllykettä. Älkää lähtekö, herra Stephensson."
"Mutta minä olen rahaton, ettekö ymmärrä? Rahaton."
"Tulkaahan tänne."
He olivat saapuneet baccarat-huoneeseen ja johtaja veti Oskaria komeroa kohti.
"Minun täytyy huomauttaa olevani estetty. Minun on vielä puheltava erään naishenkilön kanssa ja sitten ehdittävä junalle", vastusti Oskar.
"Kuunnelkaa toki hetkinen", kiusasi punakkanaamainen mies, ja sitten, katsahtaen seurueeseen, joka ääneti ja peliinsä kiintyneenä seisoi kirkkaassa valossa keskellä huonetta, hän matalalla äänellä jatkoi: "Herra Stephensson, palatkaahan pöytään ja ottakaa pankki. Kun pyydätte pelimerkkejä, niin ne tuodaan. Jos menetätte ensi otteellanne, niin tappio tulee liikkeemme osaksi, mutta jos voitatte, niin voitto on teidän."
Oskar nauroi ja hansikkaillaan kärsimättömästi ilmaan huitoen tokaisi: "Harjoitetaanko tätä liikettä sitten ihmisystävällisessä tarkoituksessa?"
"Hst! Toisella otteellanne käskette tuomaan uudet kortit, kuten teillä on oikeus vaatia, ja kun ne saatte, niin — voitatte. Ymmärrättehän? Te voitatte!"
Hermostunut huitominen lakkasi, ja Oskar katsoi kiinteästi miestä silmiin.