"Ja Päistärikön ja lampaiden ja pikku koirien", toimitti pienokainen.
"Juuri niin, juuri niin, rakas tyttöseni! Jon Vidalin, pidähän huoli isännän ponista. Erik, missä sinä olet? Kas niin, hyvä poika — kannapa reppu huoneeseen. Maria, oletko kuuna päivänä nähnyt niin somaa lasta? Mutta, Magnus, miten maailmassa luopuikaan johtaja hänestä?"
"Eihän se alussa tahtonut, vaikka olikin vastuksiensa tuskaannuttama. Ja kun vihdoin suostui, niin tahtoi minua lupaamaan, että hän saisi lapsen takaisin, jos Margret Nielsen kuolisi ennen häntä."
"Mutta et kai sitä luvannut?"
"Sanoin, että lapsi saisi itse valita, jos olisi jo siksi vanha, ja lopulta ukko myöntyi."
"Mutta entäs Margret?"
"Se olikin vielä vaikeampaa. 'Lupasin hänen äidilleen pitää tytön niin kauan kuin elän', hoki hän."
"Oi, eihän Thora parka tiennyt, mitä tulisi tapahtumaan."
"'En häntä luovuttaisi kenellekään muulle maailmassa kuin Annalle', myönteli hän lopuksi."
"Olenhan aina sanonut, että Margret Nielsenillä oli kultainen sydän."