"Vai niin?"
"Vaihtokauppa on hävinnyt, ja raha on kaikkialla tullut liikkeen välineeksi. Ja kalastus taasen on järjestynyt ihan teollisuuden kannalle."
"Todellakin!"
"Arvostelkaa itse, hyvä herra. Entisten kannettomien veneittemme sijasta on meillä nykyään kuusikymmentä alusta, joissa kussakin on kaksikymmentä miestä ja jotka tekevät kuusipäiväisiäkin matkoja."
"Ne olivat siis kuitenkin oikeassa, jotka yhtenään väittivät, että vanha kauppajärjestelmä oli tuomittu ja että merestä oli Islannin rikkaus ammennettava."
"Olivat hyvinkin", sanoi kauppias rintaansa röyhistäen ja vetäen alas liivejään. "Jokaiselle on ollut hyötyä muutoksesta, enkä ihmettelisi, jos tapaisitte omaisenne nyt paremmissa oloissa kuin heistä erotessanne, — jos nimittäin vielä ovat elossa."
"Jos ovat elossa", kertasi Kristian Kristiansson matalalla äänellä ja katse maahan luotuna.
"Olitteko muuten kotosalla kuvernööri Stephenin aikana, herra
Kristiansson?" kysyi kapteeni.
"Olin kyllä, kotona olin silloin", vastasi Kristian Kristiansson, äänessään tuokion kestävä epävarmuus.
"Olette siis nähnyt lopun alkua. Vanha kuvernööri koki vastustaa uudistuskautta ja sai elää viimeiset päivänsä miekka päänsä päällä, mies parka."