"Ja miten aikoo pankki menetellä hänen suhteensa?"
"Myydä hänet aivan pian puille paljaille."
Kristian Kristiansson vaipui taas äänettömään mietiskelyyn, ja kun keskustelu pöydässä jo oli kääntynyt muihin asioihin kysäisi hän yht'äkkiä:
"Eikö häneltä jäänyt lasta?"
"Keneltä? Oskar Stephenssoniltako? Jäi — tyttö."
"Elääkö hän myös?"
"Elää, ainakin minun tietääkseni. Kuulepas, rehtori, eikö Oskarin pikku tyttö vielä elä?"
"Elää ja on terve ja reipas", vastasi rehtori.
Kristian Kristianssonin katse kävi ilmeisesti kirkkaammaksi. "Onhan tämä ainakin hyvä uutinen," sanoi hän.
Hänen muuttunut äänensä hämmästytti kaikkia niin, että he hetkeksi vaikenivat. Sitten sanoi ministeri: