Vieraan mentyä äiti ja poika silmäilivät toisiaan.
"Kuulitko mitä hän puhui?" äänsi Anna.
"Äitinsä kurkihirrestä?" kysyi Magnus.
"Huutokaupasta — kaikesta. Sillä miehellä ei voi olla mitään tunteita — mitään sääliä."
"Ei."
"'Kauppa on kauppa', hän sanoi puhuessaan meidän jäämisestämme puille paljaille. Ja puhuessaan, miten hänen äitinsä päättäisi päivänsä täällä, hän ei vähääkään muistanut minua."
"Ei hän Eliniäkään ajatellut — olisi hetkeäkään empimättä vienyt tytön pois meiltä."
"Niin olisi", vahvisti Anna. "'Tästä lompakosta riittäisi', hän sanoi, 'maksaa korkonne kahteenkymmeneen kertaan'."
"Sanoiko hän niin?"
"Sanoi. Hän otti lompakon povitaskustaan ja —"