"Miksi mahdotonta?"
"Valtiopäivät — julkisen elämän velvollisuudet — ja niin edespäin ja aina edelleen."
"Mutta, hyvä Oskar, ethän toki aikone elämääsi tuolla tavoin hukkaan haaskata?"
"Sanotko sitä haaskaukseksi, Helga?"
"Ei se sitä jokaiselle olisi — esim. Magnuksen laiselle miehelle — mutta sinulle kyllä", selitti Helga, ja sitten hän vastustamattoman lystikkäästi matki edusmieshuoneen tapoja, sananparsia sellaisia kuin "herra puhemies, sallikaa minun pyytää palaamista päiväjärjestykseen" ja "tahtooko arvoisa ja oppinut edusmies selittää", sekä muita pikku maan lainlaatijakunnan tyhjyyksiä.
Oskar nauroi, kunnes kyynelet (useammastakin kuin yhdestä lähteestä) alkoivat vieriä alas poskia, ja sanoi sitten: "Oiva näyttelijätär tulisi sinusta, Helga! Mutta periaatteet, hyvä tyttöseni, periaatteet ovat politiikan sieluna, ja jos mies voi johtaa maatansa ylväämmille poluille, niin hän saa unhottaa tasangot — etkö sinäkin ole sitä mieltä, Thora?"
Ja Thora, jota pyörrytti inha heikkouden tunne, vastasi avuttomasti: "Olen, Oskar. Mutta en muistanutkaan mainita, että isä halusi sinua tavata liikeasioissa."
"Liikeasioissa!" huudahti Helga. "Vielä nekin!"
"Kiellätkö nekin?" kysyi Oskar.
"Sinulta — tietysti, sillä sinä et ole sopiva niihin", vakuutti Helga. "Ja jos menet liikealalle, niin olet kuin mies, joka on nainut väärän naisen. Sellainen nainen saattaa olla hyväsydäminen, toimelias, kelpo olento, aivan sopiva jollekulle muulle, mutta ei millään muotoa sille miehelle aiottu."