"Eikö sinustakin Oskar ollut hyvin uhrautuvainen, allekirjoittaessaan tuon sopimuksen?"
"Uhrautuvainen? Mitäpä uhrauksia tarvitaan kirjoittautumaan suuren omaisuuden saajaksi", tuumi täti Margret.
"Mutta hänenhän täytyi ottaa liike haltuunsa."
"Totta kyllä — Islannin paras liike."
"Helga näyttää arvelevan, että se on hiukan ala-arvoinen Oskarille, täti Margret."
"Se on kyllin hyvä Helgan isälle, ja hän sen pani pystyyn. Eikähän Oskarilla sitä paitsi ollut mitään muutakaan, ja rumakin jäärä on ruokaa nälkäiselle."
"Mutta soitannollisia lahjoja oli hänellä, täti, ja Helga pitää niitä suuren arvoisina."
"Vai pitää? Ei tarvitse alastomain kulkea toisten vaatteita paikkaamassa. Oskarin soittelu ei olisi hänelle kolikkoakaan tuottanut, ja mitä taas kunniaan tulee, niin olisiko hän varattomana päässyt suurkäräjille ja kaikkeen muuhun hyvään?"
"Et siis luule Oskarin menettäneen paljoa mennessään sopimukseen?"
"No vielä mitä! Kenties onkin kenkä toisessa jalassa, jos tietää tahdot."