Ei kukaan ollut ennen kiinnittänyt huomiota sellaisiin pikkuseikkoihin, ja Väinön katseet seurasivat Lydiaa sen tähden mielenkiinnolla hänen häärätessään askareissaan. Sulkien silmänsä Väinö sitten koetteli nähdä hänet edessään. Tyttö ei ollut oikeastaan kaunis, mutta hänen avoin, ystävällinen katseensa voitti ehdottomasti Väinön mielen.
Ja sen, että tunne oli molemminpuolinen, Väinö huomasi siitä, ettei tyttö koskaan mennyt hänen ohitseen sanomatta hänelle ystävällistä sanaa tai järjestämättä hänen pieluksiaan tai katsomatta, ettei Väinö vain maannut liian kuumassa auringonpaisteessa.
Ehkä Lyydia tunsi sääliä nuorta miestä kohtaan, joka oli niin avuton, niin riippuvainen muista. Ehkä hänen luonteessaan oli juuri niitä ominaisuuksia, jotka luovat hyvän sairaanhoitajattaren: hellä sydän ja pehmeä, auttavainen käsi? Varmaa on, ettei kukaan ollut ennen osannut niin hyvin järjestää kaikkea sairaalle eikä antaa hänelle sellaista mukavuuden ja tyydytyksen tunnetta.
Näin alkoi siis ystävyys, jonka merkitys oli oleva hyvin suuri ystävällemme.
Sinä kesänä oli ystävällinen isäntäväki järjestänyt saunakamarin kesäasunnoksi Väinölle. Huonetoverikseen hän sai toisen nuoren miehen, Magnus nimisen hyväsydämisen, kelpo pojan, joka oli talon palveluksessa.
Onnellisena "omasta kodistaan" Väinö kirjoitti ja kertoi uutisen sairaala ystävälleen. Hän oli aina haaveillut, vaikka ei tietysti koskaan ollutkaan sitä ilmaissut, voivansa yksinäisyyttä kaivatessaan vetäytyä jonnekin yksinäisyyteen, ja hän oli nyt mielestään tällä järjestelyllä ainakin osaksi saavuttanut sen, mitä hän niin kauan oli toivonut.
Ja tänne "Väinölään" oli nyt Lyydialla tapana tulla iltaisin työnsä lopetettuaan juttelemaan hetkiseksi molempien ystävysten kanssa. Kun ilta-aurinko säteillään valoi mäntyjen rungot pelkkään kultaan, nähtiin Lyydian nuori, notkea olento kepein askelin kiirehtimässä mäenrinnettä alas, ja Väinö iloitsi ja tunsi samalla ihmeellistä rauhaa. Hän tunsi kuuluvansa yhteen koko ympäröivän luonnon kanssa ja sen keskellä oli Lyydia ystävällisine katseineen, pehmeine käsineen, hymyilevänä, hänen ajatustensa kokoojana ja virkeyden ja levon antajana niille. Väinö tiesi, että tytön ystävällisin hymyily ja rohkaisevimmat sanat olivat tarkoitetut juuri hänelle, halvautuneelle raukalle.
Sielujen ymmärtämys lähensi nuorta tyttöä ja sairasta toisiinsa ja muodostui heidän sydämissään mitä kauneimmaksi ja hienoimmaksi sopusoinnuksi. Magnus, liiton kolmas jäsen, oli ystävällinen sielu, joka, vaikka ei aina voinutkaan seurata heidän kaikkia keskustelujaan, oli kuitenkin aina innokkaana kuulijana.
Väinö huomasi, että Lyydia ei ollutkaan sivistystä vailla niin kuin olisi voinut otaksua. Paitsi kansakoulua hän oli myös käynyt seminaarin, vaikkakin hän valitessaan elämänuransa mieluummin oli antautunut käytännölliselle alalle, johon hän kodissaan oli tottunut, kuin ruvennut opettajattareksi. Kun isä oli mennyt uusiin naimisiin, hän nyt ensimmäistä kertaa oli lähtenyt vieraitten palvelukseen.
Hän oli syvästi ajatteleva, tunteellinen ihminen, ja hänen suurin ilonsa oli istua käsityö kädessään kuuntelemassa, kun Väinö joko kertoi jotain tahi luki molemmille kuulijoilleen jotakin monista kirjoistaan. Hänen kirjastonsa oli ehtymättömänä aarreaittana Lyydialle, joka luki mielellään; ja kun Väinö huomasi, miten innostunut tyttö oli, hän tämän huviksi suomensi muutaman näytelmäkappaleen ruotsinkielestä, jota Lyydia ei osannut, ja antoi käännöksensä tytölle.