Lyydian kirje oli nyt suurena lohdutuksena tässä tuskassa, "suurimmassa, mitä koskaan olen tuntenut", kuten hän kirjoitti sairaala-ystävälleen.
Hän luki sen uudestaan ja yhä uudestaan. Se oli tulvillaan ystävällisiä sanoja, ja Lyydia toivoi, että Väinö pysyisi terveenä ja iloisena. Hän kirjoittaisi taas pian ja pyysi Väinöäkin kirjoittamaan. Sitä hänen ei olisi tarvinnutkaan pyytää, sillä Väinö kirjoitti heti, lähettäen samalla myös unohtuneen juhannuslahjan.
Seuraavassa kirjeessään Lyydia kertoo, että hänen äitinsä oli kovin sairas hänen tullessaan kotiin ja että hän oli iloinen voidessaan olla kotona sairasta hoitamassa.
"Tänään aurinko taas paistaa", kirjoittaa Väinö, "ja tunnen itseni paljon rauhallisemmaksi, vaikka kaiho piileekin pohjimmalla."
Seuraavassa kirjeessään hän kertoo: "Tänään syttyi taas tähti taivaalle. Sain herttaisen kirjeen 'häneltä', ja äitini kävi myös minua katsomassa."
Äiti toi sen ilahduttavan uutisen, että Väinön muuttokysymys omaan kotiin oli nyt viimeinkin ratkaistu. Huone, jonka he olivat vuokranneet vieraille, oli nyt tullut vapaaksi ja odotti uudestaan maalattuna ja paperoituna talon omaa poikaa.
Myrskyt asettuivat näin Väinön sydämessä. Hän oli vihdoinkin saavuttanut kaipaamansa päämäärän. Koti odotti. Hänen oma huoneensa vastasilitettyine verhoineen oli valmiina ottamaan hänet vastaan. Mitä siitä, jos Martta mieluummin oli hänestä tietämättä! Hänen oma äitinsä ja myöskin tämän mies ottivat hänet avosylin vastaan. Ja pian hän saisi tavata Lyydiankin, kun tämä vain voisi päästä vapaaksi ja tulla pariksi päiväksi hänen kotiinsa.
Kaikki näytti iloiselta ja lupaavalta, niin myös kesäasunnossa, jonka Magnus juhannuksen kunniaksi oli koristanut tuoreilla koivun ja lepän lehvillä.
Eron hetkillä ei Väinö voinut katkeruudella kohdella emäntääkään. Olihan hänen tosin vaikea antaa anteeksi emännän käytös Lyydiaa kohtaan, mutta kun hänelle selvisi, että Lyydia erotettiin sen vuoksi, että tämä kelpo tyttö säilyisi Väinön vahingolliselta, kumoukselliselta vaikutukselta, niin hän ei voinut mitään sille, että asia sekä hiukan imarteli että suuresti huvitti häntä. Se mieliala, jonka muutto omaan kotiin aiheutti, sai hänet ystävälliselle mielelle kaikkia ihmisiä ja koko maailmaa kohtaan.