P:n asemalla konduktööri sai käsiinsä kuuden kyynärän goljatin, joka otti minut käsivarsilleen yhtä helposti kuin joku toinen olisi kantanut kapalolasta. Äiti oli hevosella vastassa ja sitten me ajoimme täyttä vauhtia uuteen kotiini. Se oli vähäpätöinen päältäpäin, mutta hauska sisältä. Tavarani, jotka olin lähettänyt kaksi päivää aikaisemmin, olivat jo saapuneet perille. Omaisuuteni oli melkoisesti kasvanut, sillä kun tulin viime paikkaani, oli minulla mukanani vain yksi matkakori ja rullatuolini; nyt sitävastoin minulla oli 11 tavarakääröä, jotka painoivat 250 kiloa.
Sitten joimme Äidin kanssa kahden tervetuliaiskahvit hyvillä mielin. Muut eivät olleet kotona. Tytär oli nimittäin matkustanut pois ja setä oli työssä. Äiti oli iloinen ja onnellinen ja kuljetti minua kaikissa alakerran huoneissa. Ompelukoneen päällä näin ilokseni oman antamani joululahjan (kirjaillun liinan)."
Kirje jatkuu kuvaamalla "sedän" kotiintuloa päivälliselle, mitenkä he heti saattoivat keskustella kuin vanhat tuttavat, tuo ystävällinen, kunnon mies ja Väinö. Sitten hän jatkaa:
"Illalla joimme yhdessä teetä ja keskustelimme iloisesti ja luontevasti. Magnuskin tunsi olevansa kuin kotonaan. Hän ei ole ensinkään yhtä vapaa käytöksessään omaa isäntäväkeänsä kohtaan.
"Magnuksen tarkoitus oli matkustaa samana päivänä takaisin, mutta äiti pakotti ystävällisesti hänet jäämään yöksi.
"Kello puoli kymmenen isäntäväkeänne sanoi meille hyvää yötä ja niin olimme taas kahden, monivuotinen toverini ja minä. Istuimme vielä hetken ylhäällä. Emme vaihtaneet monta sanaa, mutta meidän oli niin hyvä olla, jos kohta tähän tunteeseen sekoittui hiukan kaihoa, kun ajattelimme lähenevää eroamme.
"Viimeinen juna kulkee ohi ja me sammutamme valon. Toverini nukkuu pian, mutta minä makaan ja ajattelen tämän ihmeellisen päivän elämyksiä. Onnen-, rauhan- ja kodintunne on minut vallannut, ja minä olen kiitollinen kohtalolle, joka on antanut minun elää tämän päivän ja sen vaikutteet. On kuin unta, että nyt olen äitini rauhallisessa ja viihtyisässä kodissa. En tunne enää sielullista levottomuutta, kaikki on vain helppoa ja miellyttävää. On niin hiljaista ympärilläni, kuuluu vain pöytäkellon hauska raksutus."
Niin tuli aamu ja Magnus matkusti takaisin runsaan aterian jälkeen.
"Saunakamari tulee varmaan tuntumaan hyvin yksinäiseltä", arvelee
Väinö. "Meitähän oli sentään kaksi suremassa 'emäntäämme', mutta kun
nyt 'isäntäkin' on muuttanut, niin kylläpä jää tyhjää."
"Ja minä tahtoisin vain näyttää ystävilleni, kuinka hyvä minulla nyt on", jatkaa Väinö.
Hän tuumailee, keneltä hän ensiksi saanee kirjeen.