Oli jo tullut pimeä, mutta kukaan ei sytyttänyt tulta Akropoliille. Athenen temppelin ovi oli suljettu — ei ainoatakaan sädettä hänen ikuisesta lampustansa tunkeutunut yöhön.
Vanhukset nousivat marmoriportailta ja kulkivat alas kohden länsirinteen pylvästöjä, kääriytyivät tiukemmin vaippoihinsa ja laskeutuivat levolle portinpielien suojaan. Vain pohjoissivulla kulki tähystäjiä edestakaisin katsellen alas pimeään kaupunkiin ja kohden Brilettos-vuorta, josta tuho oli tuleva vyöryen: persialaisten ääretön tulva, joka vasta oli heittänyt hyökylaineittensa ensimmäiset ryöppypisarat yli Ateenan. Xerxes! Niinkuin tulenpatsas hän nousisi tuolta yön keskeltä vuoren raskaan varjon takaa.
Niinkuin paksut pimeydenkuulat pöllöt suhahtelivat ilmassa kirkuen veitsen-vihlovia huutojansa. Nekin olivat tähystäjille enteenantajina. Niin huolettomina Athenen linnut ajelivat siristen lentäviä lepakoita, että tähystäjien mielestä ei minkään vaaran pitänyt sinä yönä uhata. Muuten ne olisivat hakeneet suojaa hänen temppelinsä räystään alta.
Muutamat istuivat Erekhteuksen pyhäkössä Athenen pyhän öljypuun alla sivellen vanhoilla sormillansa sen harvalehtisiä oksia, taittoivat silmun ja maistoivat, mutta mehua siinä ei paljoakaan tuntunut. Toiset olivat sulkeutuneet Poseidonin lähdekammioon ja kuuntelivat jännittyneinä, sattuisivatko kuulemaan loisketta näkymättömästä vedestä.
Yö kului. Yli Hymettoksen nousi alakuun kaameankeltainen puoliympyrä ja aloitti valoloihtunsa. Tähystäjät katselivat sitä mykkinä, kunnes yht'äkkiä huomasivat, että Athene Poliaan temppelin pylväiden varjossa liikkui joku. Äänettömästi olento hiipi eteenpäin ohi tytönpatsaiden. Silmänräpäyksen ajaksi syttyi sen pään kohdalle kipinän verran valoa, mutta sammui heti jälleen. He tuijottivat sitä uskaltamatta sanoa sanaakaan tahi liikahtaa, jumalatarko siinä itse kiersi taloansa tarkastaen, koska kaikki hänen palvelijattarensa olivat paenneet. Länsisivulta olento hävisi sisälle temppelin ovesta, joka äänettömästi painui kiinni hänen jälkeensä.
Yö kului edelleen. Kuunkaari laski taas, kunnes se ajelehti kuin rantautuva vene näköpiirin reunassa. Vanhukset aukoivat silmiänsä ja seisoivat liikahtamatta, kumaraan painuneina, kädet keihäänvarsien nojassa. Pöllöt olivat menneet levolle, lepakot lakkasivat lennostansa. Mutta kaukaa kuolleesta, tyvenestä ilmasta kuului hymisevää surinaa, niinkuin näkymättömän mehiläisparven, joka lentäen vaeltelee kummulta kummulle etsimässä pesänpaikkaa.
Porttien suojassa nukkuivat vanhat Ateenan miehet raskaan salpahirren takana ja unohtivat persialaiset unessansa. Erekhteuksen huoneessa kuorsasi uupuneita miehiä. Vartijat olivat istuutuneet pohjoismuurin reunalle ja torkkuivat nyökähdellen vanhoissa nukkavieruissa vaipoissansa.
Mutta Athene Poliaan temppelistä tuli olento taas näkyviin. Se liikkui pitkin eteläsivun pylväsrivejä, livahti alas portaita ja liiteli kepeästi yli pihapaasien, kunnes saapui suurelle ulkoalttarille, nousi sille ketterästi ja seisoi siinä myöhäisen yön hetkenä kuin patsas tähystämässä pohjoista ilmaa.
Käännähtämättä se seisoi ja katseli kohden Brilettoksen pimeänpeittämää harjua, jota tähtien hohde reunusti. Aikoivatko tähtisilmät siellä liikkua, liukua alas vuoren rinnettä? Yht'äkkiä välähti kipinä Lykabettoksen juurella, joka leveänä keilana varjosti taivaan säteileviä tähtikuvia. Kipinä jakaantui ja siitä syntyi monta, hetki senjälkeen näkyi säkenöivä viiva. Virvatuletko siellä tanssivat? Liekit yhtyivät ja järjestyivät. Kipinät kasvoivat hehkuviksi tulinuijiksi ja nuijat leiskuttelivat liekkejä, kunnes vihdoin kokonainen virta tulisia pisteitä vyöryili läpi yön suoraan kohti Akropolista.
Ja alttarilla seisova olento kohotti yht'äkkiä pöllönhuudon niin villin ja vihlovan, että kaikki Ateenan vanhukset säikähtivät hereille unestaan ja itse huudosta ymmärsivät, että vaara uhkasi. Kaikki syöksyivät linnankentälle ja huomasivat tulikärpästen tanssin laaksossa. Mutta niin pimeä oli vielä, että he eivät oikein voineet arvioida etäisyyttä, ennenkuin se, minkä he luulivat olevan kaukana, yht'äkkiä tuli niin lähelle, että he kuulivat tuon lähenevän virran pauhun. Mehiläisparven surina muuttui yht'äkkiä marssivan sotajoukon pauhuksi, joka hyökynä läheni ja nousi itse Akropoliin muureja vastaan.