"Se nimi, jonka pojalleni annat, ei ennusta hänelle mitään hyvää."
"Kyllä, Eufranor. Antamalla hänelle nimen Narkissos näytät kateellisille jumalille ehtineesi ryhtyä varokeinoihin heidän kostonsa varalta. Kun jumala näkee, että hänen aikeensa on ymmärretty, muuttaa hän suunnitelmaa. Hän ei tahdo päästää ketään viekkaudella tekemään tyhjäksi hänen tarkoituksiansa. Miksi poikaasi nimität, sitä hänestä ei tule. Oletko koskaan ennakolta voinut laskelmilla arvata kohtaloa, joka sinua odottaa? Eikö käy juuri niin, että mitä ikänä olet ajatellut tapahtuvan, aina tapahtuu jotakin aivan toisenlaista? Mistä luulet sen johtuvan?"
"Sitä en tiedä, Hermofantos."
"Niinpä sanon sen sinulle, Eufranor. Jumalat ovat meitä etevämpiä kaikessa eivätkä koskaan tahdo tunnustaa meidän voivan etukäteen tietää, mitä he aikovat meille tehdä. Ole siis kavala ja ajattele, että kaikki se paha tapahtuu, mitä enimmän pelkäät. Juuri silloin se ei tapahdu, mutta kyllä jotakin aivan toista."
"Joka myös on pahaa?"
"Mutta ei läheskään niin pahaa kuin pahin, mitä olet kuvitellut. Hahhahhaa! Pitää vain kilpailla jumalain kanssa onnettomuuksien luettelemisessa, pitää ehtiä niiden edelle. Sillä yhtä asiaa ei kohtalo eivätkä jumalat voi antaa anteeksi: jos me osumme oikeaan eivätkä he."
"Tahdot siis kuitenkin olla jumalia viekkaampi, Hermofantos. Minä huomaan, että olet koonnut paljon viisautta matkoillasi."
"Ylen vähän, sillä olen matkustanut ylen vähän. Mutta minulla on vielä monta tuhatta stadionia matkustettavana, ennenkuin haudalleni pääsen. Huomenna on minun jälleen lähdettävä matkaan, mutta tänä iltana on sinun annettava minulle ateria ja vuode kattosi alla."
Illalla makasi vastakastettu Narkissos vuoteellansa eikä isän kehoituksesta huolimatta voinut päästä uneen. Silmät kiinni ja nukkuvan lailla hengittäen hän lepäsi hämärässään ja kuunteli.
Hermofantos kertoi. Virtana tuli vaikutelmia suuren maailman menosta hänen huuliltansa. Kuljeksivana lääkärinä hän oli vaeltanut maasta maahan, saaresta saareen ja oli päässyt yli koko maanpiirin, kunnes Okeanoksen virrat vyöryivät tyhjään äärettömyyteen. Hän oli palvellut persialaisten satraappien henkilääkärinä ja ollut Sardeessa ja Susassa päästäkseen itse suurkuninkaan palvelukseen. Mutta hän ei ollut päässyt pitemmälle kuin hallitsijan "silmien" ja "korvien" läheisyyteen, ja kun Dareios lähti ajelulle, ei hän uskaltanut asettua hänen tiellensä, sillä se merkitsi armotta kuolemaa, jos kutsumattomana tuli suurkuninkaan näkyviin.