Hopliitit käyttivät odotusaikaa voimiensa vahvistamiseen ja aseiden somistamiseen. Ei kukaan tietänyt, milloin rajuilma puhkeaisi.
Etäällä lännessä nähtiin odottamatta keihäänkärkiä välähtävän Parnes-vuoren suojasta. Kohta nähtiin sen olevan marssiva sotajoukko. Ylhäältä Herakleen lehdosta sitä tarkasteltiin ja arvailtiin tuliko se Thebasta vai vielä kauempaa. Kaikkien katseet olivat suunnatut länteen, mutta kukaan ei saanut lupaa rientää tulijoita vastaan. Kaikki fylet ottivat aseensa ja järjestyivät. Kilvet kohotettiin laskevaa aurinkoa kohden ja keihäät ojennettiin suoraan ilmaan, pystyyn oikealle olkapäälle. Salpinksit soivat. Polemarkki tarttui puhetorveen ja puhui tulijoille useamman stadionin päästä: "Hellaan miehet, mistä tulette?"
Silloin hopliittijoukkue pysähtyi ja ojensi keihäänsä ilmaan samalla tavalla — yht'äkkiä ne putkahtivat esiin kuin kultatähkäiset viljankorret, ja pauhuna kuului huuto, ilman puhetorvea, boiotialaisella kansanmurteella: "Ateenan veljet, Plataia lähettää teille avuksi kaiken asekuntoisen nuoren väkensä, tuhannen miestä, yhteistä persialaista vainolaista vastaan."
Riemuhuuto kajahti ateenalaisten joukosta ja he syöksyivät Plataian miehiä vastaan ja syleilivät heitä kuin veljiä.
Sinä iltana he menivät varhain levolle. Useimmat nukkuivat taivasalla aseet sivullansa. Kaikki tiesivät, että Miltiadeelle olivat muut strateegit luovuttaneet ylijohdon, mutta että hän ei tahtonut ryhtyä taisteluun niinä päivinä, joina muilla oli oikeus määräysten antamiseen. Mutta seuraava päivä oli hänen. Kaikki aavistivat, että myrsky puhkeaisi seuraavana päivänä. Auringon noustessa sanottiin strateegin ilmoittavan, mitä tapahtuisi.
"Narkissos", sanoi polemarkki, "nyt tiedämme, mikä Hippiaan kavaltajajoukkiolla Ateenassa on mielessä. Huomisen aamun koittaessa ne aikovat Brilettoksen huipulta antaa persialaisten laivastolle merkin, jotta ne nostavat ankkurit ja purjehtivat Sunionin ympäri Faleronia kohden yllättämään ja valtaamaan Ateenaa; sillä aikaa taistelevat persialaiset täällä Marathonin luona meitä vastaan. Minä olisin jo kauan aikaa sitten antanut hävittää heidän salaiset valmistuksensa Brilettoksen huipulla, mutta siitä olisi näkynyt, että juoni on tullut ilmi, ja Ateenan meedialaisystävät olisivat saaneet aikaa uusien ansojen punomiseen. Tänä yönä sen täytyy tapahtua. Ota kymmenen minun helooteistani kanssasi ja hajoita rovio, niin että siellä ei ole tikkuakaan tulenottavaa sytytettävänä eikä kilpeä näytettävänä. Ja tule nopeasti takaisin."
Narkissos poistui tyveneen helteiseen iltaan.
Miltiades valvoi koko yön. Vielä kerran hän ajatteli suunnitelmansa alusta loppuun. Hän tiesi, että pimeässä kaikki näkyy selvemmin, tähtivalossa löytää ajatusvirheen helpommin kuin auringon loisteessa.
Päivän koitossa piti persialaisen sotajoukon toisen puoliskon olla taisteluvalmiina teittäin edustalla houkuttelemassa ateenalaisia muka ratkaisevaan taisteluun; toinen puolisko taas vietti yönsä laivoissa valmiina purjehtimaan Ateenaan ja odotti vain merkkejä Brilettoksen huipulta saadaksensa tietää, oliko tullut oikea hetki rientää Ateenaa vastaan ja vallata kaupunki, sillä aikaa kuin ateenalaisten sotajoukolla oli tekemistä taistelussa Marathonin luona. Ei ollut muuta keinoa kuin yllättää persialaiset ja antaa heille sellainen isku, joka veisi voimat.
Vähän puoliyön jälkeen pääsi Narkissos kuormarenkiensä kanssa Brilettoksen huipulle, hakkasi maahan vartijat, jotka nukkuivat rovion ääressä, ja hajoitti sitten rovion joka puolelle, kaasi honkariu'un ja syöksi suuren kilven syvimpään kuiluun, minkä löysi. Kilpi lauloi kuin turmalintu yössä. Sitten hän lähti laskeutumaan. Jo ennen auringon nousua ehti hän näkemään ateenalaisten lähtevän liikkeelle Herakleen lehdosta ja harvassa joukossa, ohuessa aaltoilevassa ketjussa, joka oli ohuin keskikohdaltaan, pikamarssissa laineen tavoin syöksyvän persialaisia vastaan, jotka paraikaa järjestelivät suunnattomia joukkojansa telttojen edustalle.