Artabanos katsoi tiukasti takaisin ja vastasi:
"Herra kuningas, et siis vielä ole selvillä siitä, minkälaista vihollista vastaan olet menossa."
Mutta Xerxes rypisti kulmiansa ja vastasi:
"Luuletko sitten, kumma epäilijä, että helleenien maasotavoimat ovat suuremmat kuin ne sotalaumat, jotka tässä näet, tahi että meidän merivoimamme ei vedä vertoja ateenalaiselle? Se vihollinen, jota sinä siis yhä vieläkin pelkäät, asunee omassa pelon täyttämässä veressäsi."
Artabanos hymyili:
"Olet oikeassa, suurkuningas, meissä itsessämme piilee tuhoisin vihollisemme. Muutamilla se on vatsassansa. Muutamilla vielä alempana. Mutta, herra kuningas, se mies on urhoollisin, joka aikanansa pakenee. Ja nyt, kun olet nähnyt molemmat vihollisesi, pitäisi sinun paeta suinpäin."
"Mitä vihollisia minä olen nähnyt?"
"Ne ovat olleet silmäisi edessä koko päivän, suurkuningas."
"Niinpä näytä ne minulle äläkä puhu arvoituksia."
Artabanos kääntyi Hellespontoon päin ja viittasi etusormellansa kuljettaen sitä ympäri näköpiirin: