Xerxes tarttui viinimaljaan ja joi. Sitten hän nukkui taas.
Kun hän jälleen heräsi, muistui asia hänen mieleensä ja hän käski ratsuväenosaston ratsastaa aivan muurin ääreen ja torventoitotuksilla kutsua helleenejä paikalle sekä sanoa tulkin kautta: "Suurkuningas, kuningasten kuningas kutsuu teitä, helleeniläiset miehet, tulemaan hänen leiriinsä ja huvittamaan häntä voimailuharjoituksillanne. Tahi, jos te siitä kieltäydytte, lähtekää matkaanne ja väistykää hänen tieltänsä. Sillä suurkuningas suosii uljasta suoruutta eikä tahdo edes päänne hiuskarvaa notkistaa, jos te vapaaehtoisesti pötkitte tiehenne."
Mutta tänä aamuna näytti kaikki toiselta kuin edellisenä päivänä. Hopliitit tulivat esiin solan muurin edustalle tiheissä riveissä. Pronssikilvet muodostivat etuvarustuksen. Luusäärykset olivat kuin paalurivit. Pystyssä olevien keihästen rivi oli kuin kaide-este. Kypärät loistivat niinkuin rivi säkenöiviä kattokupuja pitkin viivasuoraa muurinharjaa.
Oikealla sivustalla seisoi kuningas Leonidas itse, ainoa ojennettu keihäs koko joukossa. Kuuluvalla ja terävällä äänellä tuli häneltä vastaus:
"Sinä, joka puhut helleenien kieltä, mutta tuot vain meedialaisen orjan sanomaa, sano herrallesi ja kaikkien muiden orjien herralle, että tässä seisomme sen Hellaan kilpenä, joka mieluummin lannistuu kuolemaan kuin hänen orjanikeensä alle. Ja sinä varo itseäsi! Älä anna kenenkään helleenien kieltä puhuvan miehen enää uskaltaa tulla tänne tuomaan meille sanomia Hellaan viholliselta — sillä silloin keihäs naulaa vastauksen hänen kurkkuunsa."
Samalla hetkellä kaikki keihäät kohosivat uhkaamaan persialaisjoukkoa. Se kääntyi ympäri ja riensi takaisin leiriin.
Xerxes ei ymmärtänyt helleenien tarkoitusta. Hän istui teltassansa ja keskusteli lakedaimonilaisten entisen kuninkaan Demaratoksen kanssa.
"Kuinka omituisia sentään sinun maanmiehesi ovat", antoi hän hänelle sanoa. "Ensin he lyövät leikkiä ja pitävät pilaa aivan silmieni edessä ja paljastelevat itseänsä sopimattomasti, niinkuin olisivat haaremissa eikä aurinkoa olisi taivaalla. Sitten he asettuvat taistelujärjestykseen ja uhkaavat ja haukkuvat. Eivätkö he siis tiedä, että minä voin ajaa heidät tiehensä aivan kuin sääskiparven, käteni liikkeellä? Mielettömiä lapsiako he ovat, ja kuinka kauan luulet heidän aikovan pilantekoa jatkaa?"
Demaratos antoi tämän vastauksen:
"Älä usko, herra, että lakedaimonilaiset ovat tulleet tänne leikkiä lyömään. He ovat täällä sulkemassa sinulta tien Hellaaseen. Pane mieleesi, sellainen heidän tapansa on, että kun aikovat ryhtyä yritykseen hengen uhalla, niin he koristautuvat ja somistavat tukkansa. Edessäsi ovat nyt, suurkuningas, maailman urhoollisimmat miehet, maailman kauneimman kuningaskunnan kansalaiset. Jos nämä voitat, silloin ei mikään muu kansa enää uskalla nostaa kättänsä sinua vastaan."