"Poikasi voivat sen hänelle sanoa."
"Minä en voinut siitä heille puhua."
"Joka kerta kun poika katsoo äitiänsä, sanovat hänen silmänsä hänelle, että isä on häntä rakastanut. Älä huolehdi, Narkissos. Et ole elänyt turhaan. Ainoat, jotka eivät voi kuolla rauhallisesti, ovat ne, joilla ei ole jälkeläisiä. Muistatko kertomuksen Danaoksen tyttäristä? Heidän osansa ei ole puoleksikaan niin toivoton kuin niiden miesten, jotka tuhlasivat siemenensä saamatta sitä itämään. Ja nyt hyvää yötä, Narkissos. Minä en ole väsynyt, mutta minä taistelen taas aamunkoitossa paremmin, kun käsivarteni saavat levähtää. Laskeudu levolle tänne telttaan. Muurin luona olevat vartijat täyttävät velvollisuutensa, ja persialaiset ovat pimeänpelkoja. Jokainen tunti, jonka me nukumme tänä yönä, maksaa persialaisille kaksi henkeä enemmän huomenna."
XXIV.
Sankarikuolema.
Päivän koittaessa persialaiset taas olivat solan edustalla, yön levänneinä ja veden ja viinin vilvoittamina, jota kamelit olivat tuoneet leiriin. Xerxes itse tuli iloisena haaremistansa ja antoi kestitä "kuolemattomia" runsailla antimilla, jotta he vihdoin sinä päivänä voisivat tunkeutua läpi solan niinkuin nuoli läpi reikänsä. Helleenien mieshukka oli suuri päättäen ruumiista, jotka skyyttalaiset olivat koonneet nylkeäksensä päänahkoja. Nyt piti vain jousi jännitettämän tiukalle ja nuoli oli lentävä läpi.
Korviavihlovia merkkipuhalluksia kajahteli kallioseinästä. Kaiku kiiri kauas Oita-vuorten rotkoihin. Meren ulapalta ei näkynyt ainoatakaan purjetta. Tällä kertaa persialaiset eivät tyytyneet pysymään rantaäyräällä, vaan astuivat rantamatalikkoon, kunnes vesi nousi vyötäröön, jotta he sieltä syrjästäpäin voisivat lähettää nuolipilvensä solaa kohden ja jos mahdollista kiertää muurin.
Mutta merenpuoleisen kyljen suojattomuudesta Leonidas pääsi siten, että antoi hopliittien täysissä varustuksissansa kahlata veteen, kunnes se kohosi haarniskan kaulareunaan; sitten he saarsivat ja eristivät ja hakkasivat maahan kaikki viholliset, jotka olivat tulleet veteen. Ja samaan aikaan taistelivat muurien edustalla vuorotellen kaikki helleeniheimot, paitsi fokilaisia, jotka seisoivat kätkettynä vartiostona vuoripolulla ja vain kaukaa kuulivat melskeen taistelukentältä.
Xerxes ei tahtonut sinä päivänä olla katsomassa taistelua. Hän oli saanut siitä tarpeeksensa ja senvuoksi antanut päälliköillensä tiedoksi, että hän ei tahtonut nähdä ketään heistä, ennenkuin tie vihdoin oli auki. Senjälkeen hän sulkeutui haaremiinsa ja vietti päivän aina auringonlaskuun saakka osittain huvitellen uuden orjattaren seurassa, joka muistutti hänelle erästä toisen miehen omaa Susan kaunotarta, osittain torkkuen pahojen unien vallassa, joista hän syytti sitä ainaista kesäistä kuivuutta, joka Ahrimanin lähettämänä rasitti sekä vihollisen maata että hänen omaa leiriänsäkin.
Vakavasti hän mietiskeli, eikö hänen pitäisi sovittaa paikan maanalaisia voimia panemalla toimeen uusi suurenmoinen maanasukasten teurastus; niistä oli veri vuodatettava maahan tahi ne oli elävinä upotettava juuri siihen kirottuun rantahiekkaan, joka oli hänen tiensä katkaissut.