Hän käski tuoda Hydarneen paikalle ja tarpeen tullen laahata hänet eteensä. Mutta Hydarnes saapui vapaaehtoisesti.
Hänen tullessaan Xerxes uhaten huudahti:
"Näinkö sinä siis minun käskyjäni täytät, Hydarnes!"
Päällikkö irroitti käyräkalpansa ja ojensi sen suurkuninkaalle: "Minä olen valmis, herra", sanoi hän ja painoi päänsä kumaraan.
Xerxes löi kädellänsä miekkaa ja sanoi:
"Pidä kurja henkesi ja sano minulle, montako päivää minun häpeäni vielä on kestävä."
Hydarnes seisoi hievahtamatta kaula iskulle ojennettuna:
"Suuri kuningas, tämä ei ole mikään vuorensola eikä portti, vaan mestauspaikka, jossa silppukirves tuuma tuumalta silpoo sotajoukkosi."
"Käskinkö sinua olemaan säästäväinen? Ja eikö sinulla ole silppua yllin kyllin täyttääksesi solan, vaikkapa se olisi kahdenkymmenen parasangin pituinen?"
"Herra kuningas, se, että vielä näet minut elossa, johtuu ainoastaan siitä, että tuon sinulle keinon, millä pääsemme sivu tämän surman oven."