"Sivu? Puhu! Ovatko laivani päässeet tänne asti?"
"Eivät ole, sinä kuningasten kuningas, ei purjettakaan vielä lahdelta loista. Ylös yli vuorten meidän on meneminen, jos aiomme päästä toiselle puolelle tämän kuoleman tornin, jonka juurelle me kaikki muuten jäämme ruumiina virumaan Hellaan korppien ruoaksi."
"Hulluko sinä olet, Hydarnes? Aiotko kiivetä kallioille, jotka ovat jyrkkiä niinkuin tämän teltan seinät?"
"Minä tuon sinulle miehen, joka sanoo siihen pystyvänsä", vastasi Hydarnes ja viittasi vartijalle. Ovesta sisälle tuotiin helleenin puvussa oleva mies, jota sysättiin eteenpäin, niin että hän kaatui nenällensä maahan Xerxeen eteen. Hetkisen hän makasi liikkumatta, sitten työntyi pää esiin kuin kilpikonnan kuoresta ja katseli ympärillensä vilhuilevin silmin.
"Kuka tuo apina on?" kysyi Xerxes, tarttui sauvaansa ja kohenteli häntä kuin likaista eläintä.
Tulkki tuli saapuville vangin selän taakse ja vastasi:
"Suurkuningas, kuningasten kuningas, hän sanoo olevansa Efialtes, Eurydemoksen poika, malialainen, ja syntyneensä tällä paikalla, missä seisomme. Hän sanoo tietävänsä Anopaian — polun niin kapean, että vain yksi mies kerrallaan saattaa sitä kulkea — yli Kallidromos-vuoren."
"Anna siis hänen ilmoittaa se."
"Vain kulta voi irroittaa hänen kielensä kahleet."
"Irroittakaa ne."