Leonidas nukkui sikeätä uupuneen unta pestyänsä monet naarmut ja haavat, kun Narkissos hapuillen tuli hänen vuoteensa ääreen ja kosketti hänen olkapäätänsä:
"Leonidas, kuninkaani, nouse!"
Leonidas hypähti ylös pimeässä.
"Nythän on vielä puoliyö", hän sammalteli.
"Niin on, mutta ennen päivännousua persialaiset pääsevät yli vuoren selkäpuolellemme."
"Mahdotonta!" sanoi Leonidas ja nousi. "Sitä polkua ei yksikään persialainen löydä."
"Kyllä löytää, kun meikäläinen sen hänelle näyttää."
"Silloin olemme myydyt persialaiseen kultaan. Dareiki päästä. Vai luuletko meidän enempää maksavan? Narkissos, ojenna minulle kätesi. Sinä olet niin kylmä. Tiedätkö tien fokilaisten asemille?"
"Kyllä, kuninkaani."
"Joudu sitten Kallidromoksen huipulle ja sano heille, että he eivät saa väistyä, ennenkuin lähetän heille sanan. He ovat takaportin salpana — sitä ei saa vetää paikaltansa."