Minun Cordeliani!
"Minun — sinun", nuo sanat sulkevat väliinsä kuin sulkumerkit kirjeitteni köyhän sisällön. Oletko pannut merkille, että välimatka noiden käsivarsien välillä käy yhä lyhemmäksi? Oi, minun Cordeliani! Se on ihanaa, sillä kuta vähemmän sisältäväksi sulkulause käy, sitä merkitsevämpi se on.
Sinun Johanneksesi.
— — —
Minun Cordeliani!
Onko syleily samaa kuin taistelu?
Sinun Johanneksesi.
— — —
Tavallisesti Cordelia pysyttelee ääneti. Se on minua aina miellyttänyt. Hän on liian syvällisen naisellinen luonne kiusatakseen ketään joutavalla jutustelulla, mikä muutoin on naisille ominaista ja mikä käy välttämättömäksikin, kun mies, jonka tulee kaikin puolin naista täydentää, on yhtä naisellinen. Toisinaan paljastaa jokainen lyhyt lausunto, kuinka paljon hänellä on sisimmässään. Avustan silloin häntä. Asia on silloin sama kuin jos jonkun henkilön takana, joka epävarmalla kädellä yrittelee piirtää hajanaisia viivoja johonkin luonnokseen, seisoisi toinen henkilö, joka aina lisäilisi luonnosta rohkealla ja taiteellisella kädellä. Hän hämmästyy, ja kuitenkin on kaikki ikään kuin hänestä itsestään lähtenyttä. Sen tähden valvon jokaista hänen satunnaistakin lausuntoaan, jokaista hänen sanaansa, ja antaessani ne takaisin ovat ne aina tulleet merkitsevämmiksi, minkä hän samalla kertaa sekä tuntee että on tuntematta.
Tänään olimme kahden vieraissa. Juuri kun noustiin pöydästä tuli palvelija sisään ja ilmoitti Cordelialle, että eräs sanantuoja halusi puhua hänen kanssaan. Sanantuoja oli minun lähettämäni ja toi Cordelialle kirjeen, jossa oli viittauksia erääseen ajatukseen, jonka olin päivällispöydässä lausunut. Olin punonut sen niin taidokkaasti yhteiseen pöytäkeskusteluun, että Cordelian, vaikkakin hän istui kaukana minusta, täytyi se kuulla ja myöskin ymmärtää väärin ajatukseni. Siihen olin perustanut kirjeeni vaikutuksen. Jollei minun olisi onnistunut antaa pöytäkeskustelulle tarkoittamaani suuntaa, olisin itse sovittuna aikana ollut läsnä sanantuojan tullessa ja hävittänyt kirjeen. Cordelia tuli kirjeen saatuaan uudelleen sisään. Hänen täytyi hiukan valehdella. Sellainen täydentää eroottista salaperäisyyttä, jota ilman hän ei voi kulkea sitä tietä, joka on hänelle määrätty.