»Pyydän anteeksi… mutta minä en oikein tiedä, mitä minun pitäisi uskoa. Tämän herrasmiehen nimi… onko se Berault vai de Barthe?»
»Nimeni on de Berault», tokaisin kiivaasti.
»Pariisista?»
»Niin, herraseni, Pariisista.»
»Te ette siis ole se herra, joka on kunnioittanut halpaa kotiani läsnäolollaan?»
»Kyllä», huomautti luutnantti virnistellen, »sekin hän on.»
»Mutta minä luulin… olen käsittänyt niin, että se oli herra de
Barthe?»
»Minä olen myöskin herra de Barthe», vastasin kärsimättömästi. »Entä sitten, hyvä herra? Se oli äitini nimi. Minä otin sen, kun tulin tälle seudulle.»
»Minua… hm… vangitsemaan?»
»Niin», vastasin ynseästi, »vangitsemaan teitä. Mitä sitten?»