Hän irvisti.
»Niin», sanoi hän, »pelkäänpä, että minun olisi täytynyt surmata hänetkin, jottei minun olisi tarvinnut hävetä hänen edessään. Te olette oikeassa.»
Hän vaipui mietteisiin ja istui tovin äänettömänä. Sitten huomasin hänen katselevan minua jotenkuten yksinkertaisesti kummastellen, ja siitä johduin kysymään:
»Mitä ajattelette?»
»Te olette ollut monissa kaksintaisteluissa?»
»Niin olen.»
»Ettekö ole milloinkaan käyttänyt epärehellistä iskua?»
»En milloinkaan», vastasin. »Miksi sitä kysytte?»
»Sentähden että — halusin saada vahvistuksen eräälle vaikutelmalleni. Suoraan puhuen, herra de Berault, minusta tuntuu kuin teissä olisi kaksi eri henkilöä.»
»Kaksi…?»