»Se saa rehua», vakuutti mies lyhyeen. Sitten hän odotti, että menisin sisälle. »Vaimoni on sisällä», jatkoi hän ja katsoi minuun itsepintaisesti.
»Imprimis — jos ymmärrätte latinaa, ystäväiseni», vastasin minä, »hevonen talliin!»
Hän näki, ettei minua voinut saada hievahtamaankaan, käänsi raudikon ja alkoi taluttaa sitä yli raitin. Majatalon takana oli vaja, jonka olin jo huomannut ja otaksunut talliksi. Minua kummastutti nähdessäni, että hän ei mennytkään sinne, mutta en tehnyt mitään huomautusta, ja muutaman minuutin kuluttua näin hevoseni kunnollisesti sijoitetuksi katokseen, joka näytti olevan jonkun naapurin oma.
Kun se oli tehty, asteli mies takaisin majataloon, kantaen tavaramyttyäni kädessään.
»Eikö teillä ole muita vieraita?» kysyin välinpitämättömän näköisenä.
Tiesin hänen pitävän minua tarkoin silmällä.
»Ei.»
»Tätä kautta ei kai kuljekaan paljon matkustavaisia.»
»Ei.»
Se oli selväkin seikka, sillä tuskin olen koskaan nähnyt niin syrjäistä paikkaa. Metsän peittämät harjut, jotka kohosivat jyrkkinä ja melkoisen korkealle, sulkivat siinä määrin suojaansa laakson, etten voinut käsittää, kuinka kukaan voisi tulla kylästä mitään muuta tietä kuin mitä itse olin tullut. Talot olivat vain pieniä, matalia hökkeleitä kaksinkertaisina säännöttöminä riveinä, joissa näkyi monta ammottavaa aukkoa — siellä täällä kumoon kaatunut puu tai huonosti hoidettu niittykaistale. Soriseva puro kiemurteli mökkien välitse. Ja asukkaat, miilunpolttajia tai sikopaimenia taikka muita jokseenkin samaan luokkaan kuuluvia köyhiä kituuttajia, eivät olleet paremmassa kunnossa kuin heidän asumuksensakaan. Tähystelin turhaan linnaa. Sitä ei näkynyt missään, enkä uskaltanut tiedustaa, missä se sijaitsi.
Mies vei minut majatalon vierashuoneeseen, matalaan, ränstyneeseen tupaan, jossa ei ollut uunia eikä lasiruutuja ikkunoissa, — savusta ja liasta mustuneeseen. Takkavalkeana oli iso puoleksi palanut halko kytemässä kiviliedellä, joka kohosi jalan verran lattiasta. Korkea musta kattila porisi tulella, ja toisen ikkunan ääressä istui muuan talonpoika jutellen emännän kanssa. En nähnyt hänen kasvojaan hämärässä, mutta virkoin pari sanaa vaimolle ja istuuduin odottamaan illallistani.