»Niin oli», vastasi hän. Hän puhui hajamieliseen tapaan eikä katsonut minuun.
»Miten hän puhuu teille?» kysyin hiukan ivallisesti.
Sävyni herätti hänen huomionsa, kuten olin arvellut.
»Merkeillä», sanoi hän.
»Eikö hän… eikö hän ole hiukan höperö?» kysyin edelleen. Tahdoin houkutella hänet puhumaan ja unohtamaan itsensä.
Hän loi minuun äkkiä läpitunkevan silmäyksen ja katsoi sitten alas.
»Te ette pidä hänestä?» sanoi hän hiukan uhkamielisesti »Olen huomannut sen, monsieur.»
»Enpä luule, että hänkään pitää minusta», vastasin kuivasti.
»Hän on vähemmän luottavainen kuin me», selitti madame yksinkertaisesti. »Ja sehän on aivan luonnollista. Hän on nähnyt enemmän maailmaa.»
Tämä sai minut hetkeksi vaikenemaan, mutta hän ei näyttänyt huomaavan sitä.